Konsertti Varkauden kirkossa 23.8.2006 klo 19
Toivo Kuula: Lampaan polska (sovitus Tuomas Pyrhönen)
(1883-1918)
Wolfgang Amadeus Mozart: Andante F-duuri,KV 616
(1756-1791)
Robert Schumann: Ennustajalintu pianosarjasta Metsäkuvia,op.82
(1810-1856) (sovitus Tuomas Pyrhönen)
Franz Schubert: Forelli,op.32 (sovitus Tuomas Pyrhönen)
(1797-1828)
Aimo Känkänen: Elegia (1986)
(1922- )
Tuomas Pyrhönen: Improvisaatio annetusta teemasta
(1969- )
Mikalojus Konstantinas Ciurlionis: Fuuga cis-molli
(1875-1911)
Louis Vierne: Andantino (Fantasiakappaleita I),op.51
(1870-1937)
Olivier Messiaen: Ikuisia päämääriä & Paimenet teoksesta Vapahtajan syntymä
(1908-1992)
Charles Tournemire: Sortie
(1870-1939)
Toivo Kuulan Lampaan polska perustuu portugalilaiseen La Folia-sävelmään (portugaliksi mielettömyys). Tätä teemaa ovat käyttäneet teoksissaan myös mm.Arcangelo Corelli ja Sergei Rahmaninov. Kuulan hieman urkumainen, pianolle kirjoittama muunnelmateos on vuodelta 1915, kolme vuotta ennen säveltäjän traagista kuolemaa.
Wolfgang Amadeus Mozartin syntymästä tulee tänä vuonna 250 vuotta. Noin puoli vuotta ennen kuolemaansa eli toukouussa 1791 hän sävelsi tämän paimentunnelmaisen Andantensa (=käyden). Se on kirjoitettu erään wieniläisen kreivin omistamaa musoeta varten. Paitsi roomalaisia patsaita siellä oli nähtävänä myös mekaanisia urkuja.
Robert Schumannin Metsäkuvia, op.82 pianolle on sävelletty vuosina 1848-49. Saksalaisessa romantiikassa metsällä oli suuri vaikutus runoilijoihin, kirjailijoihin ja säveltäjiin. Schumannin Ennustajalintu on luonteeltaan salaperäinen. Arvoituksellisuudessaan se kuvastaa oletettavasti säveltäjän sielun liikkeitä.
Franz Schubertin Forelli (1817) on raikas ja hyvin suosittu yksinlaulu. Christian Schubartin runo kertoo kalastajasta, joka lopulta sieppaa saaliinsa. Tämä laulu on mitä ilmeisimmin yhteiskuntasatiiri. Kalastaja on vehkeilijä, joka ottaa heikompiosaisen kiinni. Laulun melodia kuullaan tällä kertaa urkujen jalkiolla soitettuna.
Aimo Känkänen on Lahden Urkuviikkojen perustaja. Hän toimi myös Lahden Ristinkirkon urkurina. Känkänen on säveltänyt pääasiassa urku- ja laulumusiikkia. Elegia on sävelletty varta vasten siunaustilaisuuteen ja on siten tervetullut ja mainio lisä usein niin kapea-alaiseen siunaustilaisuusohjelmistoon.
Improvisaatio on musiikkia, joka syntyy tässä ja nyt. Siihen, miltä se loppujen lopuksi kuulostaa, vaikuttaa ratkaisevasti sekä urkurin että kuulijan mieliala. Kiintoisaa on se, mikä teema on, sillä periaatteessa mistä tahansa teemasta voi improvisoida. Olennaista improvisaatiossa on mielestäni yllätyksellisyys. Improvisoija itsekin voi yllättyä, siitä mitä saa tai ei saa aikaan.
Mikalojus Konstantinas Ciurlionis oli 1800-1900-luvun taitteen merkittävin liettualainen säveltäjä. Tyyliltään Ciurlionis oli myöhäisromantikko, joka läheni myöhäisteoksissaan atonaalisuutta. Paitsi säveltäjä hän oli myös symbolistinen taidemaalari, jona hän itse asiassa on maailmankuulu. Ciurlionisin fuuga cis-molli vuodelta 1902 on kaunis esimerkki säveltäjän romanttisesta polyfoniasta.
Louis Vierne oli 1900-luvun alun merkittävimpiä urkureita ja urkusäveltäjiä. Hän toimi Notre Dame-kirkon urkurina Pariisissa, vaikka oli syntymästään asti sokea. Viernen urkutuotantoon kuuluu kuusi urkusinfoniaa ja mm.24 Fantasiakappaletta, joista tänä iltana kuullaan toinen, Andantino, ensimmäisestä vihkosta. Se on sävelletty vuonna 1926.
Olivier Messiaen oli 1900-luvun merkittävin urkumusiikin säveltäjä. Lisäksi hän oli hyvin arvostettu pedagogi ja urkuri. Hän toimi noin 60 vuoden ajan Pariisin St.Trinite-kirkon urkurina. Messiaenin laajan urkutuotannon tunnetuin teos lienee 9-osainen Vapahtajan syntymä (1935), jonka jokaista meditaatiota varten säveltäjä on poiminut mottolauseet Raamatusta. Musiikin historian yksi kaikkein hitaimmista sävellyksistä on nyt kuultava Ikuisia päämääriä, joka heijastaa Jumalan salaisuutta ja tulevaa Jeesuksen syntymää. Sitä säveltäjä läpivalaisee hartaalla katolisuudellaan. Samasta teoksesta soitan vielä osan Paimenet. Kulkueen omaisessa sävellyksessä voi kuulla, kuinka tähti opasti tietäjiä heidän matkallaan.
Charles Tournemire oli Viernen ikätoveri, mutta hyvin laajasta sävellystuotannosta huolimatta hän on jäänyt varsin vähän tunnetuksi. Tournemiren pääteos on Bachin Orgelbüchlein-kokoelmaan verrattavissa oleva urkuteos L´orgue Mystique, joka sisältää urkumessun joka kirkkovuoden pyhäpäivälle. Urkumusiikin lisäksi Tournemire sävelsi myös paljon orkesteri-ja kamarimusiikkia sekä oopperoita. Onkin hyvin valitettavaa, että ne eivät ole löytäneet tietään kantaohjelmistoon. Oikeastaan voi sanoa, etteivät hänen lukuisat urkuteoksensakaan ole sinne vakiintuneet, eivät edes Ranskassa. Konserttini päättävä Sortie (loppusoitto) on Pariisin St.Clotilde-kirkon urkurin, Charles Tournemiren varhaisteos.
Tuomas Pyrhönen