Konsertti Joensuun kirkossa 7.10.2006 klo 16
ELÄKÖÖN MOZART!
WOLFGANG AMADEUS MOZARTIN 250-syntymävuoden juhlakonsertti
(Konserttiviikonvaihteen konsertti I)Tuomas Pyrhönen ja Ville Urponen, urut
OHJELMA
Wolfgang Amadeus Mozart. Konzertante Kirchensonate in C, KV 336 (336d) (TP)
(1756-1791) Fantasia in F, KV 594 (VU)
Andante in F, KV 616 (TP)
Sinfonie Nr.40 in G, KV 550 (TP ja VU)
- Allegro molto
- Andante
- Menuetto.Allegro
- Finale.Allegro assai
Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa
Konserttimme avaa raikas Kirkkosonaatti C-duuri. Se on alunperin sävelletty jousille ja uruille vuonna 1780. Tästä teoksesta on myös säilynyt soolourkuversio. Siinä on kuultavissa Mozartin musiikille tunnusomaista viehättävää melodiikkaa ja orkestraalista ilmaisua.
Jo keskiajalta lähtien ovat ihmisiä kiehtoneet erilaiset musiikilliset kojeet. Tekniikan kehittyessä 1700-luvulla olivat näiden laitteiden rakentajat suuresti arvostettuja. Mozartin Fantasia f-molli KV 594 ja Andante KV 616 on alun perin sävelletty Pater Primitivus Niemeczin (1750–1806) rakentamille mekaanisille uruille. Ne olivat todennäköisesti varsin suuret: niissä saattoi olla jopa kymmenen äänikertaa. Mekaaniset urut olivat rakennettu samalla periaatteella kuin ”oikeat” urut, mutta niissä ei ollut koskettimia, vaan mekaanisesti pyörivässä rullassa olevat ”kynnet” avasivat pillien venttiilit tarvittavassa järjestyksessä. Muun muassa Joseph Haydn, Georg Friedrich Händel ja Ludwig van Beethoven ovat Mozartin lisäksi säveltäneet teoksia mekaanisille uruille. Fantasia f-molli, kuten kaksi muutakin Mozartin mekaanisille uruille tehtyä sävellystä, Fantasia KV 608 ja Andante KV 616, on sävelletty kreivi Josef Deym-Müllerin (alun perin Deym von Stritetz) (1750–1804) tilauksesta. Tämä avasi vuonna 1790 Wienissä ”mausoleumin”, missä oli näytteillä äskettäin kuolleen itävaltalaisen marsalkka Gideon Ernst Freiherr von Laudonin aidonkokoinen vahanukke. von Laudon oli kääntänyt vuosina 1788 - 89 turkkilaisten kanssa soditun sodan itävaltalaisten eduksi, joka teki hänestä suuren sotasankarin kotimaassaan.
Fantasia KV 594 oli Deym-Müllerin tilaamista teoksista ensimmäinen ja se valmistui joulukuussa 1790. Se sai kantaesityksensä maaliskuussa 1791 ja tässä vaiheessa Deym-Müller oli avannut uuden näyttelyn uusissa tiloissa ja von Laudonin lisäksi ”temppelissä” oli myös edellisenä vuonna kuolleen Itävallan Keisari Josef II:n vahanukke. Deym-Müllerin tarkoituksena oli luoda illuusio Itävallan sankareille koittaneesta Elysiumista – onnelasta. Vahanuket makasivat lasiarkuissa, ja marmorilla, ornamenteilla ja patsailla koristellun, hämärän taidokkaasti valaistun temppelin yliluonnollista tunnelmaa korosti kerran tunnissa kuultu Mozartin Fantasia.
Andante KV 616 on sävelletty Deym-Müllerin toista näyttelyä varten toukokuussa 1791. Eräs aikalainen kuvasi näyttelyä seuraavasti: "vuoteella, joka on pehmeästi valaistu alabasterilampuilla, makaa kaunis nainen nukkumassa; taustalta kuuluu suurenmoista musiikkia, joka on erityisesti sävelletty tätä paikkaa ja näyttelyä varten."
Sinfonia n:o 40 g-molli on musiikin historian kaikkein tunnetuimpia ja nerokkaimpia teoksia. Se onkin ylipäätään tunnetuin sinfoniakirjallisuuden edustaja Beethovenin viidennen "Kohtalosinfonia" ohella. Mozartin teoksesta voi löytää kaikki kuviteltavissa olevat inhimilliset tunteet ja luonteenpiirteet. Erityisen mielenkiintoista on se miten luonnollisesti ja pakottomasti ne virtaavat. Niistä nauttimiseen vaaditaan vain ennakkoluuloton ja avoimen vastaanottava sydän. Tämän teoksen ja yleensä musiikin "oikea ymmärtäminen" ei ole tällä perusteella siis mahdollista. Esityksellämme ja sovituksellamme haluamme nöyrästi tuoda kunnianosoituksen 250-vuotiaalle säveltäjänerolle, joka on antanut ja tulee antamaan meille valtavasti elinvoimaa ja sisältöä loputtoman mielenkiintoisella musiikillaan ja josta voi ammentaa jatkuvasti mielialaan kuin mielialaan!
Ville Urponen ja Tuomas Pyrhönen (Kari Jussilan mukaan)