Konsertti Oulun tuomiokirkossa to 16.8.2007 klo 19
Tuomas Pyrhönen, urut
OHJELMA
Tuomas Pyrhönen: Improvisaatio annetusta teemasta
(1969- )
Dieterich Buxtehude: Passacaglia, BuxWV 161
(1637-1707)
Louis Vierne: Prelude, Requiem aeternam & Intermezzo (Pieces de Fantasie I, op.51)
(1870-1937)
Toivo Kuula: Lampaan polska (sovitus Tuomas Pyrhönen)
(1883-1918)
Jean Sibelius: Melisanden kuolema musiikista näytelmään Pelleas ja Melisande
(1865-1957) (sovitus Tuomas Pyrhönen)
Max Reger: Fantasie über den Choral "Halleluja! Gott zu loben bleibe meine Seelenfreud!",
(1873-1916) op.52 Nr.3
Konserttini alkaa improvisaatiolla. Improvisaatio on musiikkia, joka syntyy tässä ja nyt. Teemana voi olla periaatteessa mikä tahansa esim. koraali tai kansanlaulu. Mutta tässä tapauksessa tulee kysymykseen todennäköisesti virsi, joka minulle juuri ennen konserttia annetaan. En tiedä itsekään, mitä siitä kehkeytyy, koska en ole tarkoituksella valmistautunut siihen.
Dieterich Buxtehuden kuolemasta tulee tänä vuonna 300 vuotta. Hän oli yksi tärkeimpiä barokin ajan säveltäjiä Saksassa ja samalla Johann Sebastian Bachin merkittävin esikuva. Buxtehude kirjoitti runsaasti urkuteoksia, jotka kuuluvat edelleenkin kaikkien urkureiden ohjelmistoon. Yksi suosituimmista hänen urkuteoksistaan on Passacaglia, joka oli alun perin kolmijakoinen tanssi. Passacaglia rakentuu bassossa alkavalle muuttumattomalle teemalle ja sen muunnelmille.
Louis Vierne oli 1900-luvun alkupuolen merkkihahmo ranskalaisessa urkuelämässä. Hän oli lähes syntymästään asti sokea, mutta silti hän toimi Pariisin Notre Dame -kirkon urkurina kuolemaansa asti. Vierne sävelsi etupäässä omalle soittimelleen, uruille. 6 urkusinfoniaa ja 24 fantasiakappaletta ovat hänen merkittävimmät urkuteoksensa. Fantasiakappaleensa hän kirjoitti vuosina 1926-27. Harvemmin soitetusta ensiimäisestä vihkosta kuullaan tänä iltana Preludi, Requiem aeternam ja Intermezzo. Preludi on pirteä mutta suurta volyymia välttävä kokoelman avauskappale. Se on aito ranskalainen virtuoosinumero vaikkakin hillitty sellainen. Requiem aeternam (Ikuinen rauha) on alistuneen surumielinen sävellys, joka on sävelletty 1.maailmansodassa kuolleen säveltäjän veljen Èdouard Viernen muistolle. Säveltäjän tuska on kuultavissa hyvin kromaattisessa sointikudoksessa. Intermezzo (Välisoitto) on kepeä ja humoristinen luonteeltaan. Siinä on myös mitä todennäköisimmin mukana ironiaa, jota säveltäjällä oli tapana viljellä varsin usein teoksissaan.
Toivo Kuulan Lampaan polska perustuu portugalilaiseen La Folia -sävelmään (portugaliksi ´mielettömyys´). Tätä teemaa ovat käyttäneet teoksissaan myös mm.Arcangelo Corelli ja Sergei Rahmaninov. Kuulan hieman urkumainen, pianolle kirjoittama muunnelmateos on vuodelta 1915, kolme vuotta ennen säveltäjän traagista kuolemaa.
Jean Sibelius sävelsi musiikkia useisiin näytelmiin. Näistä yksi suosituimpia on musiikki belgialaisen symbolistin Maurice Maeterlinckin näytelmään Pelléas ja Mélisande (1905). Helsingin Ruotsalaiselle Teatterille sävelletty musiikki päättyy sydäntä särkevän sibeliaanisesti Melisanden kuolemaan. Urkusovituksessani pääsevät oikeuksiinsa Oulun kirkon urkujen viuluäänikerrat, onhan juuri jousilla erittäin tärkeä rooli Melisanden kuoleman alkuperäisessä orkesteriversiossa.
Saksalainen Max Reger oli sangen tuottelias säveltäjä. Pelkästään hänen urkutuotantonsa on hyvin laaja. Vuoden 1900 syyskuussa hän kirjoitti opuksensa 52 kaikki kolme koraalfantasiaa! Tämä opus on yksi kokonaisuus, vaikka sen fangasioiota tietenkin soitetaan yksittäisinäkin. Koraalifantasioista viimeinen "Halleluja! Gott zu loben, bleibe meine Seelenfreud!" (Halleluja! Jumalan ylistys olkoon aina sieluni ilo!) sisältää 7 osaa. Viimeinen niistä on laaja fuuga, joka huipentaa teoksen. Sen lopussa fuugan teema ja koraaliteema soivat yhtaikaa.
Tuomas Pyrhönen