Konsertti Kallion kirkossa 30.7.2007 klo 19.00
Tuomas Pyrhönen, (lehteri)urut
OHJELMA
Tuomas Pyrhönen: Improvisaatio annetusta teemasta
(1969- )
Dieterich Buxtehude: Passacaglia, BuxWV 161
(1637-1707)
Louis Vierne: Prelude, Andantino, Caprice, Intermezzo & Requiem aeternam
(1870-1937) (Pieces de Fantaisie I, op.51)
Jean Sibelius: Melisanden kuolema musiikista näytelmään Pelléas ja Mélisande, op.46
(1865-1957) (sovitus Tuomas Pyrhönen)
Toivo Kuula: Lampaan polska
(1883-1918) (sovitus Tuomas Pyrhönen)
Käsiohjelman esittely
Konserttini alkaa improvisaatiolla. Improvisaatio on musiikkia, joka syntyy tässä ja nyt. Teemana voi olla periaatteessa mikä tahansa esim. koraali tai kansanlaulu. Mutta tässä tapauksessa tulee kysymykseen todennäköisesti virsi, joka minulle juuri ennen konserttia annetaan. En tiedä itsekään, mitä siitä kehkeytyy, koska en ole tarkoituksella valmistautunut siihen.
Dietrich Buxtehuden kuolemasta tulee tänä vuonna 300 vuotta. Hän oli yksi tärkeimpiä barokin ajan säveltäjiä Saksassa ja samalla Johann Sebastian Bachin merkittävin esikuva. Buxtehude kirjoitti runsaasti urkuteoksia, jotka kuuluvat edelleenkin kaikkien urkureiden ohjelmistoon. Yksi suosituimmista hänen urkuteoksistaan on Passacaglia, joka oli alun perin kolmijakoinen tanssi. Passacaglia rakentuu bassossa alkavalle muuttumattomalle teemalle ja sen muunnelmille.
Louis Vierne oli 1900-luvun alkupuolen merkkihahmo ranskalaisessa urkuelämässä. Hän oli lähes syntymästään asti sokea, mutta silti hän toimi Pariisin Notre Dame -kirkon urkurina kuolemaansa asti. Vierne sävelsi etupäässä omalle soittimelleen, uruille. 6 urkusinfoniaa ja 24 fantasiakappaletta ovat hänen merkittävimmät urkuteoksensa. Fantasiakappaleensa hän kirjoitti vuosina 1926-27. Harvemmin soitetusta ensimmäisestä vihkosta kuullaan tänä iltana Preludi, Andantino, Kapriisi, Intermezzo ja Requiem aeternam. Preludi on pirteä mutta suurta volyymia välttävä kokoelman avauskappale. Se on aito ranskalainen virtuoosinumero vaikkakin hillitty sellainen. Andantino on koraalinomainen sävellys, joka sopii myös soitettavaksi vaikkapa hautajaisissa. Kapriisi on oikukas ja hyvin kromaattinen mutta samalla erittäin omaperäinen teos, jossa Preludin tavoin vältetään mahtipontisuutta. Intermezzo (Välisoitto) on kepeä ja humoristinen tunnelmapala. Siinä on myös mitä ilmeisimmin mukana ironiaa, jota säveltäjällä oli tapana viljellä varsin usein teoksissaan. Requiem aeternam (Ikuinen rauha) on alistunut ja surumielinen sävellys, joka on kirjoitettu 1.maailmansodassa kuolleen säveltäjän veljen Èdouard Viernen muistolle. Säveltäjän tuska on kuultavissa teoksessa selkeästi.
Jean Sibelius sävelsi musiikkia useisiin näytelmiin. Näistä yksi suosituimpia on musiikki belgialaisen symbolistin Maurice Maeterlinckin näytelmään Pelléas ja Mélisande (1905). Helsingin Ruotsalaiselle Teatterille sävelletty musiikki päättyy sydäntä särkevän sibeliaanisesti Melisanden kuolemaan. Urkusovituksessani pääsevät oikeuksiinsa Kallion kirkon lehteriurkujen viuluäänikerrat, onhan juuri jousilla erittäin tärkeä rooli Melisanden kuoleman alkuperäisessä orkesteriversiossa.
Toivo Kuulan Lampaan polska perustuu portugalilaiseen La Folia -sävelmään (portugaliksi `mielettömyys`). Tätä teemaa ovat käyttäneet teoksissaan myös mm.Arcangelo Corelli ja Sergei Rahmaninov. Kuulan hieman urkumainen, pianolle kirjoittama muunnelmateos on vuodelta 1915, kolme vuotta ennen säveltäjän traagista kuolemaa.
Tuomas Pyrhönen