Tuomas Pyrhönen

TUOMAS PYRHÖSEN VENÄJÄN KONSERTTIMATKA

Konserttimatkani oli kahden urkurin, pietarilaisen Daniel Zaretskyn ja yekaterinburgilaisen Taras Baginetsin suunnittelema ja järjestämä. Matka alkoi Pietarista 13.1. Siellä soitin konsertin lähellä Nevski Prospektia olevassa ”Maltese Chapel” -kappelissa, joka on Voronovskin palatsiin kuuluva sotilaskoulun kappeli. Soitin 99- vuotiailla kauniisti soivilla Walcker-uruilla konsertin täydelle salille eli noin 280 kuulijalle.

Seuraava matkakohteeni oli Uralilla, Permissä. Kun olin lentänyt Pietarista Moskovaan aikataulun mukaisesti kävikin niin, että jatkolento Moskovasta Permiin oli 4 tuntia myöhässä. Niinpä lento oli Permissä viiden jälkeen aamulla! En ehtinyt nukkua näinollen kuin kolmisen tuntia ja tästä ehkä johtuikin se, että Permin konsertti oli yksi latautuneimmista kiertueeni konserteista. Permin urkusalissa olivat hyvät Glatter-Götz -firman muutama vuosi sitten valmistuneet urut setzereineen.

Jatkoin Euroopan itäisimmästä kaupungista, jossa tunnettu baletti-impressario Sergei Djagilev on asunut Aasian puolelle, Länsi-Siperiaan, Tiumen-nimiseen kaupunkiin. Siellä oli erittäin kylmä ja hirvittävä luihin ja ytimiin käyvä viima. Hotellihuonekin oli kylmä ja yöllä tarvitsin villapaitaa. Paikallisen filharmonian urkusali oli konsertissani täynnä, vaikka urut siellä olivat hyvin vaatimattomat 8-äänikertaiset Schuke-urut. Konsertissani oli hyvin miellyttävä tunnelma. Osa yleisöstä jäi keskustelemaan kanssani tulkin kera konsertin jälkeen.

Oletin jääväni toiseksi yöksi Tiumeniin, mutta lähdinkin yöjunalla Uralille päin, Yekaterinburgiin. Siellä olin majoittuneena vierashuoneeseen ja tämä tarkoitti sitä, että osaksi aikaa minun piti ostaa ruokaa kaupasta. Siellä ei kaupoista todellakaan ollut runsauden pulaa (apteekkeja ja pankkeja oli paljon), löysin kokonaisen yhden kaupan tästä 1 ½ miljoonan asukkaan kaupungista. Hintataso oli korkea, lähellä Suomea. Erityisesti pullotetun veden korkea; noin 1 euron hinta jäi mieleen ja kaupungin filharmonian ”Kiinalaiset letut” -ravintolan puolen litran n.9 euron lähdevesi! Tuon veden juomisen jälkeen filharmonian isossa salissa minulla oli konsertissani yleisöä n.650. Vaikka n.50-äänikertaiset Sauer-urut vuodelta 1973 eivät oikein innostaneet, soitin siellä kuten kaikissa muissa konserteissani (Pietaria lukuunottamatta) ylimääräisen numeron, Bachin fuugan g-molli, BWV 578.

Chelyabinsk oli vuorossa Yekaterinburgin jälkeen. Siellä oli erittäin vieraanvarainen ja sydämellinen kohtelu. Kahta kaupunkia lukuunottamatta järjestäjät puhuivat englantia tai saksaa. Täällä, kuuluisan jääkiekkomaalivahti Vladislav Tretjakin kaupungissa pääemäntä puhui saksaa. Konserttipaikka oli entinen, tyylikäs ortodoksikirkko ja siellä oli kohtuullisen hyvät Eule-urut. Kaksi yleisön joukossa ollutta naista itkivät kuulema, kun soitin Bachin d-molli -toccataa ja fuugaa. Konsertin jälkeen minulle tarjottiin illallinen kirkon yläkerrassa (illallinen myös Pietarissa ja Yekaterinburgissa). Se oli erinomaista! Valitettavasti saksaa puhuva emäntä katsoi junan lähtöajan väärin. Ei auttanut muuta kuin autokuskin lähteä ajamaan seuraavalle juna-asemalle Mjasin kaupunkiin. Auton vauhti oli pelottava (150 km/t). Silmiini ei ainakaan osunut takapenkillä turvavyötäkään. Noin sadan kilometrin päähän ehdittiin juuri ja juuri perille. Liukkaalla juna-asemalla oltiin vielä kaatua!

Ufa oli kuudes konserttipaikka ja täällä vaatimattomasta venäjän kielestäni oli hyötyä! Kukaan järjestäjistä ei puhunut mitän muuta kuin venäjää. Filharmonian sali oli hieno, mutta päällimmäisenä jäi mieleen Ufasta se, että järjestäjät ostivat minulle väärälle lentokentälle Moskovaan lennon. Tämä tieto noin puoli tuntia ennen konserttiani ei haitannut minua yllättävää kyllä. Se meni suhteellisen hyvin pienehköillä Sauer-uruilla 1980-luvulta.

Ufasta lento Domodedovon (Moskova) lentokentälle meni aikataulun mukaan, mutta sitten oli selvitettävä se, miten sieltä pääsee Sheremetjowon kentälle, josta Habarovskin lentoni lähti. Vaivoin sain järjestettyä itseni kolmine kantamuksineni taksiin. Kukaan lentokentällä ei tuntunut puhuvan kuin venäjää. Yllätyksekseni lentokenttien välinen etäisyys olikin 110 kilometriä. Aluksi kun en vielä tiennyt tätä, minua harmitti, että taksimatka on niinkin arvokas kuin 85-90 euroa. Mutta kun matka tuntui loputtomalta paikoin 6-kaistaisella äärimmäisen ruuhkaisella tiellä, harmi hälveni, kun taksimatka venähti lopulta melkein 2 ½-tuntiseksi.

Odotin sitten useita tunteja Sheremetjowon kentällä Habarovskin lentoa. Matkustajat otettiin hyvissä ajoin lentokoneeseen mutta pian selvisi, että kone ei lähde ajoissa 6400 kilometrin päähän. Noin 4 ja puoli tuntia myöhässä kone sitten vihdoin lähti yön selkään lähelle Kiinan rajaa Habarovskiin. 7 tuntia kestänyt lento oli määränpäässä viisi tuntia myöhässä.

Tiesin jo etukäteen, että Habarovskin konsertista tulisi elämäni ensimmäinen sähköurkukonsertti. Ehkä siitä johtuen, että Habarovsk oli ylhäisessä yksinäisyydessään kiertueeni (7 tunnin aikaero suhteessa Moskovaan) muiden kaupunkien suhteen, vaikutelmani tuosta noin Helsingin kokoisesta kaupungista oli hyvin positiivinen, vaikka kukaan ei puhunut siellä tulkkia lukuunottamatta kuin venäjää. Habarovskissa oli mielenkiintoinen kansantaiteen museo, jossa piipahdin. Sen naapurissa oli filharmonian sali ja konsertissani yleisöä sali täynnä. Ennen konserttia minua haastateltiin kuten useimmissa muissakin kaupungeissa. Tulkki, joka oli eurooppalaisten kielten opettaja sanoi:”Jag talar många språk.”

Yllätykset eivät loppuneet tähän. Habarovskista takaisintullessani Moskovaan, lentokone laskeutui eri lentokentälle kuin sen oli määrä laskeutua. Ei auttanut kuin soittaa Pietarin isännälle ja asia järjestyi sillä ja tunnin odottamisella. Viimeinen konserttini oli Moskovan katolisessa tuomiokirkossa. Se sijaitsee noin 5 kilometriä Kremlistä. Kirkossa oli erittäin hyvä akustiikka, isot Kuhn-urut ja konsertissani oli n.400 ihmistä. Harmikseni en ehtinyt tutustua 12 ½ miljoonan asukkaan Moskovaan kuin käymällä häthätää Punaisella torilla ja Tretjakovin galleriassa.

Matkani oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja yleisöä oli konserteissani keskimäärin vajaat 400! Pysyin terveenä eivätkä kokemani yllätykset olleet liian yllättäviä. Tiumenia lukuunottamatta ei ollut liian kylmä. Pietarin ja Yekaterinburgin isäntien ansioksi on sanottava, että jokaisessa paikassa (rautatie- tai lento- tai linja-autoasemilla) oli aina joku vastassa riippumatta vuorokauden ajasta tai myöhästymisestä. Palkkiorahojen kanssa minun oli otettava riski. Kannoin paljon käteistä koko ajan mukanani, koska palkkiot olivat suurin piirtein samanlaisia kuin Suomessa maksetaan. Kotiinpaluuni oli rutiininomainen lento Moskovan Domodedovon lentokentältä Düsseldorfiin ja sieltä Helsinkiin 31.1.

Tuomas Pyrhönen

CRISANTEMI -
A Selection of Organ Transcriptions
Uusi levy ilmestynyt!

Osta levyt verkkokaupasta:

tuomas

tuomaspyrhonen.net